maanantai 6. kesäkuuta 2016

Valkosipulien aikaan



    Kevät tulee Lappiin aina vauhdilla. Silmut poksahtelevat auki melkein silmissä. Tänä keväänä meno on ollut entistä hurjempaa. Maa ei ole routinut syvältä, niinpä mustaherukatkin aukoivat silmujaan, vaikka alimmat oksat olivat vielä lumen alla. Siinä on puutarhurilla kiirettä pitänyt, että on pysynyt mukana. Lämpimän toukokuun jälkeen on kesän tulo ottanut takapakkia. Mutta toukotyöt ovat silti jatkuneet. Yksi maahan istutettavista on valkosipuli, joka sopeutuu hyvin tänne meidän korkeudelle.




    Olen kasvattanut valkosipulia Suvannossa jo 22 vuotta. Ensimmäiset siemeniksi hankkimani valkosipulin kynnet olivat vanhaa itäsuomalaista lajiketta. Joka vuosi olen valinnut suurimmat ja komeimmat valkosipulit siemensipuleiksi. Kesät ovat erilaisia, niin on satokin, mutta valkosipulit ovat kasvaneet yleensä hyvin. Viime kesän kylmyys ja sateisuuskaan eivät haitanneet, sillä valkosipuli ei helteitä kaipaa.

    Valkosipulit tarvitsevat ennen istutusta kylmäkäsittelyn, 6-8 viikkoa jääkaappilämpötilassa. Meillä ne - jo syksyllä pellolta valikoitujen sipulien muhkeimmat kynnet - ovat tuon ajan viettäneet kannettomassa astiassa porstuan lattialla. 

Aikakauslehdet taittuvat hyvin poteiksi miehen 20 vuotta sitten askartelemalla "pottikoneella".
    Toukokuun alussa valmistin paperista potit, joihin istutin kynnet turve-hiekka -seokseen ja vein kylmän kuistin ikkunalaudalle juuria kasvattamaan. 




    Kolme neljä viikkoa riittää hyvin esikasvatusajaksi; olenpa joskus istuttanut ne suoraan maahankin, kun en ole muilta töiltä ennättänyt potteja värkkäämään. Esikasvatus lisää kuitenkin kasvuaikaa ja näkyy sipulien koossa.


Siitä se alkaa...
    Valkosipulit tarvitsevat vahvan maan. Lannoitan maan kanankakalla ja istutan taimet yleensä noin kymmenen senttiä syvän ja leveän vaon pohjalle, jonka olen ensin täyttänyt kompostilla ja kastellut hyvin. 



    Tänä vuonna istutussää ei ollut parhaita mahdollisia. Lämpöä oli alle kymmenen astetta ja rakeita tuli aina välillä taivaan täydeltä. Villapuserokin oli tarpeen istuttajalle tuulen riehuessa puuskissa melkein myrskylukemissa. Mutta siellä ne nyt ovat, muhimassa kompostissa. Vielä kun saisi ruohokatteen maalle, niin kesä saa tulla ja tehdä tehtävänsä.




Kesäterveisin Kaisu Suvannosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti