sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen

”…paluu tulevaisuuteen, tahdotko mennä vanhaan vai uuteen, tartu tilaisuuteen, uskotko vielä tulevaisuuteen, hei lähetään nyt bäkkiin, De Loreanin kiihdytän tähtiin, paluu tulevaisuuteen, paluu tulevaisuuteen…” (JVG)


Pelkosenniemen "De Lorean"

Pelkosenniemeläisen nuoren tulevaisuutta on 80-luvun lopulla kuvattu seuraavasti: ”Pelkosenniemeläisen perusnuoren suosituin tulevaisuudensuunnitelma on opiskelu, millä tielle hän todennäköisimmin jää; oma kunta ei ennen opiskelua ja sen jälkeenkään asuinkuntana juurikaan kiinnosta. Pelkosenniemen kunnassa tulevaisuus nuorten tulevaisuudensuunnitelmien valossa ei näytä hyvältä. Kuntaan ovat jäämässä vain vanhukset nuorten muuttaessa pois.” (Pelkosenniemi – tulevaisuus käsissämme. Pelkosenniemen kuntatarkastelu, 1989.)

Pelkosenniemen 100-vuotisjuhlavuosi on oivallinen pysähtymisen paikka katsoa taaksepäin ja erityisesti suunnata katse tulevaisuuteen. Tulevaisuus on kaikkea sitä mitä haluamme sen olevan. Itse ajattelen, että tulevaisuus on erityisesti lasten ja nuorten sekä vielä syntymättömien sukupolvien aikaa, jota me aikuiset tänään ja huomenna muokkaamme omanlaiseksemme tekemillämme ratkaisuilla ja toiminnallamme.

Olen työni puolesta saanut osallistua Pelkosenniemen tulevaisuuden suunnitteluun etupäässä nuorten vapaa-ajan ja harrastustoiminnan kehittämisen osalta. Olin viime vuoden lopulla mukana työryhmässä, joka valmisteli kehittämishanketta lasten ja nuorten viihtyvyyden lisäämiseksi ja vapaa-ajantoiminnan monipuolistamiseksi Pelkosenniemellä. Kaikkien vastuulla! -hanke on käsitelty kunnan hallituksessa 30.11.2015. http://paatokset.pelkosenniemi.fi/kokous/2015141-18.HTM

Lasten ja nuorten tulevaisuus Pelkosenniemellä mietityttää myös siksi, että olen puolitoistavuotiaan lapsen äiti. Lapseni kasvaa ja kehittyy osan arkipäivistään kodinomaisessa Pelkosenniemen päiväkodissa turvallisen, luotettavan ja osaavan päiväkotihenkilöstön huomassa. Vaikka päiväkoti näyttäytyy muualta muuttaneelle perheelle lintukodolta, ei se yksistään riitä takaamaan tulevaisuutta lapselleni ja lapsillemme Pelkosenniemellä. Mieleeni on noussut väistämättä huolestuneita ajatuksia siitä, onko täällä esimerkiksi viiden vuoden päästä, kun koulun aloittaminen alkaa olla meidän pienen ihmisen kohdalla ajankohtaista, ylipäätään koulua, jonka aloittaa. Toisaalta myös se mietityttää, onko lapsellani kavereita, harrastusmahdollisuuksia ja onko Pelkosenniemi sellainen paikka, jossa lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet otetaan vakavasti ja niiden eteen tehdään työtä.

Tällä hetkellä tilanne meidän pienen ihmisen kohdalla on hyvä kaveriennusteen suhteen, koska 2014 vuonna syntyneitä on muitakin. Harrastusmahdollisuuksien suhteen olen myös toiveikas jo pelkästään käynnistymässä olevan kehittämishankkeen takia ja sen takia, että puitteet täällä ovat mitä mainioimmat. Lisäksi koen, että itselläni on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminta on viiden vuoden päästä entistä monipuolisempaa. Osallistumalla tulevaisuuden suunnitteluun sekä toimintaan tässä ja nyt haluan erityisesti vaikuttaa siihen, että Pelkosenniemi on tulevaisuudessa kunta, jossa asioita tapahtuu ja jossa jokainen omalta osaltaan pääsee osallistumaan ja pystyy vaikuttamaan. 

Tulevaisuus on uudenlaista demokratiaa. Se on tekemistä, ideoimista ja toteuttamista yhdessä julkishallinnon kanssa, päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Se on juuri sitä mitä tarvitsemme myös täällä Lapin sydämessä, Pelkosenniemellä. Innostu sinäkin! https://youtu.be/0itN_XzqZTg

Hilma Heikkinen
Pyhätunturin jylhät maisemat, karun kaunis rakkamaasto ja lumiset rinteet ovat paikkani olla ja elää. Toimin Lapin Leader-verkostossa aluekehittämisen parissa, jossa tällä hetkellä teen töitä nuorten yrittäjyyden ja työllisyyden edistämisen eteen. 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Eläkeläisenä Pelkosenniemellä




Menneen tammikuun pakkasissa Saunavaaran Alimmaisen pirtin uunista. Huurrepuiden takaa pilkottaa Kemijoki ja kaukana taustalla idässä olevat vaarat. Tätä rakennusta on lämmitety jo 1800-luvulla paljon ennen Pelkosenniemen kunnan ja seurakunnan perustamista. 

Saunavaara  on yksi Pelkosenniemen vanhimmista  kylistä. Se on saanut  ensimmäiset vakituiset suomalaisasukkaat jo 1600-luvun loppukymmeninä


Kotimme on mieheni lapsuuden kotipaikalla Alimmaisen talon pihapiirissä. Kymmenen vuotta sitten telämästä eläkkeelle siirtymisen jälkeen  arki on ollut  perinteisen maalaiselämän pyörittämis. Mieheni hoitaa ympäristöä ja huolehtii puuhuollosta ja minä sisätöistä, - perinteinen työnjako. Kotiaskareiden ohella minulla on nyt aikaa kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Näin olen saanut tutustua oman kylän asukkaisiin ja muihinkin pelkosenniemiläisiin.Tunnen  kuuluvani tänne.


Pelkosenniemen kunnan ja seurakunnan juhlavuoden kunniaksi etsin tietoja   vuonna 1931 ilmestyneestä Suomenmaa-kirjasta. Vuonna 1920 kunnassa oli vähän yli 1200 asukasta  ja nyt vuoden vaihteessa vajaa 950, ja näistä kolmasosa on yli 65-vuotiaita.
 
Vanhuudesta puhuttaessa me ikäihmiset edustamme milloin runsaasti apua ja hoivaa tarvitsevia, milloin taas aktiivisia senioreita (= ikääntyviä vanhuspalvelulain määritelmin). Vanhus-sana on selvästi epäsuosiossa, vaikka meistä jokainen iästä riippumatta vanhenee ja todennäköisesti aikanaan tarvitsee hoivaa ja apua eli tulee vanhuspalvelulain mukaan iäkkääksi. 
Mennellä viikolla  luin Lapin Kansasta Åbo Akademin professorin Alf Rehnin Tulevaisuuden Kunta 2030-seminaarissa todenneen, että ikäihmisiä voi hoidettavien sijaan ajatella kultakaivoksena. 
- + 55 ikäluokka on taloudellinen voima, he ovat kuluttajina entistä pitempään, he lenkkeilevät, haluavat elämyksiä ja osallistuvat kulttuuritoimintaan.
Tämä pitää paikkansa myös täällä Pelkosenniemellä, sillä joukossamme on monenlaista osaamista, paljon hiljaista tietoa, monenlaisia toimijoita. Olemme veronmaksajia ja kuluttajia. Omassa lähipiirissämme touhuamme  isovanhempina, omaishoitajina.
Hyvän elämän laatu muodostuu yhdessäolosta ja yhteisöllisyydestä. Me ikäihmiset olemme sen oivaltaneet, sillä moni meistä  on mukana eri yhdistysten toiminnoissa.  Eläkeliiton paikallisyhdistys on meidän oma juttu, yli 200 jäsentä. Meille on  tärkeää yhteiset kokoontumiset  (porinakerho, liikunta- ja kädentaitokerhot) ja  retket.  Nyt olemme lähdössä teatteriin.  Meidät tunnetaan kansaloisopiston kurssien ja eri liikuntapalvelujen  suurkuluttajina.  Moni on mukana seurakunnan, SPR:n tai Eläkeliiton vapaaehtoisena. - Kunnan ja seurakunnan myötävaikutuksella kokoontumistilatkin ovat löytyneet ja liikunta-aktiviteettejä on hyvin tarjolla.

Sote-ratkaisun jälkeenkin kunnille jää perustuslain mukainen kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Ikäihmisten kannalta ennalta ehkäisevän työn vahvistaminen on erittäin tärkeää. Kysymys on mm. asumisoloista, liikunta- ja kulttuuripalveluista sekä moninaisen yhteisöllisyyden vahvistamisesta ja kumppanuuksien rakentamisesta kunnassa. Tässä työssä me Pelkosenniemen ikäihmiset haluamme olla mukana yhdenvertaisina kuntalaisina nuorempien ikäluokkien kanssa – rakentamassa  siltoja eri ikäpolvien ja väestöryhmien välille.

Tehkäämme yhdessä eri ikäryhmät ja päättäjät vuodesta 2016 Pelkosenniemen juhlavuodesta, hyvä vuosi!


Marja-Liisa Oinas
Otteita uudenvuoden aaton puheestani Pelkosenniemen torilla 2015/2016







 



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tervetuloa Pelekosenniemi -blogiin!




Pelkosenniemi, Pelekosenniemi, Itä-Lapin helmi! Kunta Lapin ja Suomen sydämessä. Täällä sydän läpättää joko pelosta tai rakkaudesta.

Kunnan helmi on Kemijoki, jonka varrelle kuntakeskus on kasvanut. Kemijoen latvavedet sijaitsevat kaukana Savukosken erämaassa ja Pelkosenniemellä siihen yhtyvät Luiro-joki ja Sodankylästä virtaava Kitinen. Kemijoen matka jatkuu kohti Kemijärveä, Rovaniemeä ja Perämerta.



Kunnan toinen helmi on Pyhätunturi, jonka kolmesta huipusta korkein, Noitatunturi, kohoaa 540 metrin korkeuteen. Tunturi on aikoinaan ollut saamelaisten seita, pyhä paikka.

Kunnan muita helmiä ovat ainutlaatuiset suoalueet, linnusto, yksilölliset kylät ja tietenkin rohkeat ja taitavat asukkaat.

Vaatii rohkeutta asua Pelkosenniemellä! Ankara talvi koettelee kestokykyä. Kesän voimallinen valo pitää hereillä ja kutsuu sielun pimeisiin nurkkiin piiloutuneet pelot näkösälle, kohdattaviksi. Luonnon olot ja pitkät välimatkat ovat kasvattaneet taitoa ja osaamista, selviytymistä. Pelkosenniemeläinen on lujaa tekoa.

Myös pelkosenniemeläinen vapaa-ajan asukas ja matkailija on rohkea. Hän kohtaa erämaaluonnon ja hiljaisuuden ja antaa niiden ravita itseään.


Pelkosenniemeläiset hilebileet ovat aivan omanlaisensa. Ne ovat kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen pakkasasteen viilentämät iltajuhlat, joissa valo tulee tuhansien valovuosien takaa tähdistä ja värivalot taivaankannella tanssivista revontulista. Kultainen kuu luo ajallaan omat varjonsa valkeisiin nietoksiin. Juhlija voi tuntea lumihileen hipaisun poskellaan. Se on tervehdys maalmankaikkeudelta!

Tämä blogi on pelkosenniemeläisten yhteinen, tähän kirjoittavat täällä syntyneet, täältä lähteneet, täällä asuvat ja täällä vierailevat. Jos Sinä haluat kirjoittaa tai kommentoida, laita postia pelekosenniemi@gmail.com osoitteeseen.

Ensimmäinen kuntalaisten yhteisöblogi syntyi Pelkosenniemen kylät –hankkeessa vuonna 2013 nimellä Melekosen pieni – Pelekosenniemi, mutta hiipui teknisten ongelmien vuoksi. Jos haluat lukea aiempia kirjoituksia, voit klikata sivun oikeassa laidassa olevaa linkkiä. Nyt lähdemme uudelleen liikkeelle uudella tarmolla Pelekosenniemen 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Uusi kirjoitus julkaistaan kerran viikossa maanantaisin. Tervetuloa lukemaan!


Minä olen Tiina Heinänen, asun Suvannon kylässä ja työskentelen Sompion kirjastossa, joka on kolmen hyvän naapuruksen: Pelkosenniemen, Savukosken ja Sodankylän, yhteinen kirjasto. Ja minun sydämeni läpättää rakkaudesta Pelekosenniemeen J

Blogin kuvat otin tänään Suvannossa. Pakkasta oli 31,4, hrrrrrr.