keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Perheen äidin "vapaa ilta"

Oli autereinen heinäkuun alku ilta. Olimme juuri palanneet viikottaiselta kauppareissulta kaupungista. Pysähdyimme vielä kyläkauppaan täydentämään ostokset. Jäin autoon nelivuotiaan poikani kanssa odottamaan, kun isä ja sisko kävivät kaupassa. Poikani halusi sittenkin lähteä myös kauppaan. Ajattelin, että no niinpä tietysti ja kannustin häntä menemään yksin. Poika lähti kipittämään oville ja yritti avata, mutta ei saanut sitä auki. Minun ei auttanut kuin koota luuni ja lähteä avaamaan ovi. Nousin autosta, päässäni pyöri tuhat ja yks työasiaa, askeleet kiihtyivät juoksuksi, kunnes huomasin makaavani verkkoteräsluiskalla vatsallani. Rintoihin, vatasaan ja naamaan koski. Nostin pään hitaasti ja katsoin poikaani, päässä takoi, voisimpa kääntää kelloa taakse, tätä ei tapahtunut! Nousin hitaasti ylös ja mietin, että tuleeko verta naamasta, kuinka hurjalta näytän, sitten huomasin kämmenessä ison ammotavan haavan. Nappasin havan reunat yhteen ja käden ylös. Poikani toisteli minulle, ei käynyt pahasti. Minä yritin olla rauhallisena, ettei poika hätäänny. 

Kaupassa otin käsipyyhkeen haavan päälle ja painuin ulos. Päässä alkoi sumeta. Matka terveyskeskukseen tuntui ikuisuudelta, joka sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä kaupasta. Vuodenosaston henkilökunta otti tilanteen napakasti haltuun ja antoi hyvän ensi-avun, käski hengittää normaalisti, huuhteli ja paketoi haavan sekä laittoi tipan. Alhaisen verenpaineen takia pyörryin, mutta tippa korjasi tilanteen nopeasti.

Päädyimme alhaisen verenpaineen vuoksi, että menen läheiseen kapunkiin tikattavaksi ambulanssilla. Vuodeosaston aulassa istuessa mietin, että voishan sitä nk. omaa aikaa viettää muutoinkin. Aulassa oli myös vuodenosaston asiakas, vanhempi kohtelias herra, joka alkoi kysellä mitä on tapahtunut. Kerrottuani mitä oli tapahtunut, hän jatkoi, "niin olikos se sinun isä joka sinut tänne toi?" Avopuolisoni ja minä olemme lähes saman ikäisiä, mutta kesämekko ja hyvät geenit saavat minut näyttämään ikäistäni nuoremmalta. Ja tuo kysymyksen jälkeen alkoikin reissun komedia pläjäys.

Baareilta kiitin vuodeosaston henkilökunta hyvästä ensi-asuvusta ja niin reilu tunti kaatumista myöhemmin on menossa kohti sairaalaa. Heti alku matkasta kysyin, että niin ajetaanko me asfalttitietä, kun oli niin paljon heittoja. Kyllä me asfalttietiellä oltiin ja ihmettelin, ääneen, että mitenköhän sellainen asiakas, joka on oikeasti kipeä, pärjää kyydissä... Matka sujui mukavasti rupatellen asiasta jos toisesta, mutta mieleen jäi tarina siitä kuinka kyseinen ensihoitaja pelkäsi piikkejä lapsena. Tykkää nykyään kyllä pistää muita, mutta ei siitä että itseä pistetään, hän totesi silmät loistaen.

Verenpaine oli nousut normaaliin ja olonikin kohentunut sen mukana, joten pääsin siirtymään omin jaloin ensiavun leikkaussaliin. Kello oli tässä vaiheessa viittä vaille lääkärin työvuoron loppumisen, mutta onneksi joustoa löytyi ja olimmehan varoittaneet tulostamme etukäteen. Seuraavaan ensiapuun oiskin sitten tullut matkaa reippaasti enemmän, joten tikkien ompelemiseen kulunut vartti oli tosi mahtava juttu.

Istuin leikkaussalin toimenpide pöydällä, kun nuori lääkäri saapui ja esitteli itsensä sekä tuumasi, että; "se jalkapallo-ottelu alkaa kohta", johon vastasi, että joo kuulin, että oot menossa kattoon sitä. Joten pannaanpa hösseliksi. Lääkäri teki nopsaan peruskysymykset ja sitten viimeisenä kysyi, että tarvitko sairaslomaa vai ootko kesällä töissä? Siinä ajattelin, että luuli varmaan opiskelijaksi. Tilanne eteni rivakasti ja kesken ompelun hoitaja kyseli, että voiko tilata taksin? Johon vastasin, että sopii. Lääkäri vahvisti tämän ja lisäsi, että pyydä mersu, muuten ei pääse kotiin. Lääkäri tähän selittämään, että hän pyytää aina työtehtävissä taksia tilatessa mersun, mutta ei ole vielä koskaan onnistanut.

Ennen taksin tuloa ehdin käydä naistenhuoneessa. Katsoin ohuen kesämekkoni alle ja huomasin punaiset viirut vatsassa ja rinnoissa. Siinä ne oli teräsverkon jäljet nahassani, kuin ruoskan sivallukset. Peilistä huomasin, että leuassa oli pieni haava.

Sisäänkäynnin vieressä hoitaja ja taksikuski odottivat. Vilautin hoitajalle ohi mennessä vielä varmuudeksi vuoksi viiruja rinnoissani. Syrjäkereella huomasin taksi kuskin, joka seisoi kädet taskussa, lantio hiemaan eteenpäin työntyneenä ja katsoi minua hämmästyneenä. Kiittelin hoitajaa ja marssin taksiin. Taksissa kuski kysyi, että mikäs sinun nimi, johon vastasin, että Jutta. Ahaa, sano kuski, kertoi että tämä Kela kyyti oli tilattu Jukka nimellä ja siitähän riitti ruotimista. Matka sujui taas mukavasti poristen. Olin kotipihassa ilta kymmeneltä maksoin kyydin ja hiivin sisälle ja musta farkkumersu lähti paluumatkalle kaupunkiin.

Kotona oli ihanan rauhallista. Poika oli nukkummassa, minä aloin iltatoimiin ja kertomaan mitä oli tapahtunut reilun parin tunnin aikana. 
Jutta

sunnuntai 28. elokuuta 2016

KESÄN SATOA PAAVALINPOLULLA

Kesä on loppusuoralla ja syksyn kirkkaat ja kuulaat päivät lähestyvät. Edellisen kerran kirjoitin, kun perunoita pantiin maahan kesäkuun alussa ja naurista kylvettiin. Nyt on satoa vaikka kuinka paljon, toisillekin annettavaksi.

Punaiset viinimarjat on jo mehustettu ja hilloakin keitetty. Nyt on mustien viinimarjojen vuoro ollut jo toista viikkoa päästä pakasteeseen. Niitä on nyt aivan mahdoton ja marjat ovat isoja ja kypsiä.

Sitten on tilliä ja persiljaa, salaattia myös! Minullahan on vain laatikoissa kasvamassa näitä, mutta silti sato on runsas. Ystäviltä on saatu harvennusporkkanoita, punajuurta ja erilaisia sipuleita. Tämä aika on yhtä juhlaa!!



Syötävää löytyy myös luonnonkasveista. Nokkosta olen kuivannut kuivurissa jo alkukesästä saakka ja nyt on ollut vuorossa nokkosen kukkanorkot. Nokkonen on seitsemän kertaa rautaisempi kuin pinaatti, C -vitamiinia siinä on yhtä paljon kuin mustaherukassa ja viisinkertainen määrä appelsiinin verrattuna, kalsiumia taas kolme kertaa enemmän kuin maidossa. Mineraalisuoloja nokkosessa on enemmän kuin missään muussa Suomessa kasvavassa kasvissa. (Katariina Vuori, Nokkonen)

Siankärsämöä kasvaa pihassa ihan kiusaksi saakka, mutta sitäkin on koko kesän ajan leikattu mausteeksi salaatteihin ja muihinkin ruokiin. Siankärsämö on muuten tämän vuoden rohdoskasvi. Ja se on myös kauppayrtti.

Nyt on niin paljon pihapiirissä kerättävää,  ettei oikein ehdi metsään. Kohta alkaa puolukkakausi, vai jokohan se alkoi! Sieniäkin vielä kerätään.

Terveisin Kirsti Paavalinpolulta

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Anteeksi ja kiitos



Minun blogini piti ilmestyä viime maanantaina. Kyllä, minä muistin sen. Muistin vuoroni koko heinäkuun kantaessani heinäpaaleja usvan noustessa peltojen ylle, helteen pehmittämien hillojen hajotessa käsiini, raivatessani aina niin tiheää pajukkoa. Muistin ja mietin blogin sisältöä ja pyörittelin ajatuksia mielessäni. Kuinka mukavaa ja helppoa asioiden miettiminen onkaan fyysisen työn lomassa. Kesälomalla mietin, mistä johtuu, että vaikka herään aamulla viideltä hillaan ja teen koko päivän fyysistä työtä iltahillastukseen saakka, en ole väsynyt. Olo on hyvä ja luova. 

Blogi oli päässä valmiina kirjoitettavaksi, kun työt maanantaina alkoivat.  Siihen se luovuus loppuikin, tekstiä ei enää syntynyt. Muutaman päivän kuluttua töiden alkamisesta huomasin, että olo oli jo nuutunut. Kotiin tullessa ihmettelin, miten kodin huoltaminen ja arjen pyöritys voikaan onnistua töiden lomassa, kun mihinkään ei enää tuntunut olevan aikaa. Kaikki ylimääräinen oli työlästä, jo mustikkaan menokin iltasella tuntuu suoritukselta.   

Ihminen on luotu liikkumaan, ei istumaan kahdeksaa tuntia päivässä. Hokema on meille kaikille tuttu, mutta miksi työelämä ei ole muuttunut tämän tiedostamisen myötä.  Tietyt ammattiryhmät joutuvat tekemään liiankin fyysisesti raskasta työtä ja ääripäänä ollaan me istumatyöntekijät. Itse istun tietokoneella, palavereissa ja tapaamisissa tai autossa ajellen parhaimmillaan päivänkeikan Utsjoelle. Miksei työnmuotoja  kehitetä siten, että työpäivän aikana saisi myös liikuntaa. Ehkä Posti onkin edelläkävijä. Aiemmin autossa istuvat posteljoonit on laitettu ruohoa leikkaamaan ja saatu näin työpäivään liikuntaa ja vaihtelua. Tuntuu mahdottomalta, että työpäivän jälkeen ehtisi liikkumaan niin paljon, kuin roppa oikeasti vaatii. Kaikesta huolimatta on oltava kiitollinen, että on töitä mitä tehdä.
 
Vaikka kirjoitukseni on viikon myöhässä ja esillä vain hetken, haluat tässä yhteydessä vielä kiittää teitä kaikkia Vuoden pelkosenniemeläinen –tittelistä. Se ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Olen kokenut alavirettä ja tuntenut epäonnistuneeni joissakin asioissa, mutta palkitseminen tuo toivoa ja kannustaa jatkamaan. Pelkosenniemi on minulle koti ja toivon pystyväni tekemään oman osani alueen elinvoiman ja viihtyvyyden lisäämiseksi. 

Kunnassamme on lukemattomasti kiitoksen ansaitsevia ihmisiä. Näin juhlavuotena on erityisesti mielessäni olleet ne ihmiset, jotka ovat tehneet valtavan työn rakentaessaan Pelkosenniemen kuntaa. Muun muassa ne emännät ja isännät, jotka ovat sodan jälkeen lyöneet kuokan koskemattomaan metsään ja alkaneet raivaamaan asutustiloja ja kaiken työn lomassa kasvattaneet usein monipäisen lapsikatraan. Pelkosenniemeä ei olisi ilman heitä. Raa´alla työllä on rakennettu se vauraus ja kunta, jossa me saamme nyt olla ja nauttia. Meidän tehtävä on muistaa ja kunnioittaa, ylläpitää ja kehittyä ajassa menettämättä alueen erityisyyttä ja identiteettiä.

Olen Annika Kairalasta

torstai 28. heinäkuuta 2016

Juhlaristeily ja juhlaviikko



Kemijoki on entisinä aikoina ollut se kulkuväylä, jota pitkin ihmiset ovat liikkuneet niin kesällä ja kuin talvellakin. Sata vuotta sitten kunnan itsenäistymisen aikoihin oli kesäisin säännöllistä höyrylaivalaivaliikennettä Kemijärveltä Pelkosenniemelle.  Kuuluisin oli oikein matkustajalaivaksi rakennettu Aalto-laiva. Laivaliikenne Kemijoella oli alkanut 1900-luvun alkuvuosina, jolloin suuret metsätyömaat vilkastuttivat kauppaa ja liikennettä. Maantietä Kemijärveltä Pelkosenniemelle ei ollut. Se   valmistui vasta 1930-luvun puolivälissä ja samalla myös matkustajalaivaliikenne loppui.

Eläkeliiton Pelkosenniemen yhdistys osallistui kunnan 100-vuotisjuhliin järjestämällä kaikille avoimen juhlaristeilyn Kemijoella välille  Oinas - Pelkosenniemi  Lasse Ketosen M/s Ahti-laivalla. Osallistujien (noin 60)  ikähaitari oli vuodesta yli 80 vuotiaisiin. Joukossa  naapurikuntalaisia ja kotiseudullaan vierailevia kesälomalaisia.

















 Kemijärveltä Oinaalle tuli liki 50 matkustajaa, ja Oinaalta Pelkosenniemelle noin 60. Oinaan koululla paikallinen kyläyhdistys tarjosi makoisat retkimakkarat ja kampanisukahvit.

Kauniissa kesäsäässä laivan kannelle syntyi keskusteluryhmiä, joissa muisteltiin entisiä aikoja ja yritettiin löytää niihin liittyvät paikat jokivarresta.  Keskusteluissa löysivät ennen toisilleen tuntemattomat sukulaisetkin toisensa. Päivittäinen joen ylitys veneellä oli tuttua Puistolasta mukaan tulleille Arvolan sisaruksille, joiden lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut autotietä Kemijoen itäpuolella.

Mukana taisi olla henkilöitä, jotka  olivat olleet mukana  uitossa (päättyi v.  vuonna 1991).Matkan varrella ohitettiinkin Autioniemessä ollut uiton vastuu, jossa puut puomitettiin pyräisiin hinaajilla Kemijärven yli kuljetettavaksi. Kiemunkivaaran kohdalla olevan Talviaissaaren pohjoispään kautta on muinoin kulkenut  Kemin Lapin ja lannan raja. Siinä on nykyinen kuntaraja.

Monelle oli elämys katsella  tuttua jokimaisemaa joelta käsin, oli se vanhaa lapsuuden aikaista tai nykyistä kotimaisemaa. Erityisesti Saunavaaran seutu on  ollut elämys  kirjailija ja toimittaja I. K. Inhallekin matkatessaan Kemijokea pohjoiseen 1800-luvun lopulla.
Saunavaaran Alimmaisen ranta-aitta on ollut jo I.K. Inhan
 matkatessa alueella 1800-luvun lopulla.

Mairisaaren jälkeen ilmestyi horisonttiin Teeriselän takaa näkyvä kirkon torni ja pian Valopilkku-siltakin. Pelkosenniemen laiturissa purkautui laivasta tyytyväisiä matkalaisia. Kaikin puolin onnistunut reissu.
Laivarannassa purkautui iloinen matkaseurue. Torilla vielä ostettiin simaa ja munkkeja.

Kiitos  kapteenille ja mukana olleille sekä kunnalle!




*****************************************
Juhlaviikko jatkui. Salit ja torit olivat täynnä.

Käy katsomassa kuvia julkiselta Facebook-sivuilta:


Seuraavana päivänä oli vuorossa teatteriesitys Naavassa kunnallisen keskikoulun saamisesta Pelkosenniemelle. "Kaivaako Oppinut ojaa?" Onnistunut esitys sisälsi ajankuvauksia, jotka toivat mieleen sen, miten lapsuuden kotikunnassa otettiin mallia Pelkosenniemestä keskikoulun saamiseksi ja saatiinhan se.
Toripäivän juhla musiikkiesityksineen oli upeaa seurattavaa. Juhlat  päättyivät sunnuntaina kantelekonserttiin kirkossa.

Kaikissa juhlaviikon tapahtumissa oli vahvasti läsnä kotiseuturakkaus,  olihan esiintyjissä  useita Pelkosenniemeltä maailmalle lähteneitä. Juhlissa näkyi myös voimakas yhdessä tekemisen meininki ja yhteisöllisyys.

Yhteisöllisyys on yhteiskuntaa ylläpitävä voima. Sitä se on täällä Pelkosenniemelläkin!

 
Kuva Matti Hulkko


Kiitos järjestäjille ja onnittelut  Annikalle, vuoden pelkosenniemeläiselle!


Onnea 100-vuotiaalle kunnalle!

Marja-Liisa



..


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Löydätkö tien Niemen kirjastoon?


 
 
 
 
 
 
Sompion kirjaston Pelkosenniemen toimipiste toimii nykyään keskellä kirkonkylää Pelkosenniemen kunnanvirastolla, osoitteessa Sodankyläntie 1 A. Kunnantalon aulaan tultuasi pääset heti kirjaston lehtilukusalliin. Siellä voi lukea päivän sanomalehdet tai tutustua eri alojen aikakauslehtiin. Uudet lehdet ovat näkyvillä lehtikaappien ovissa ja vanhemmat lehdet löytyvät kaappien sisäpuolelta. Niitä voi myös lainata.

 
Lehtisalissa voi istuskella ja vaihtaa kuulumisia. Se on nyt myös äänestyspaikka. 100-vuotiaan kunnan vuoden 2016 pelkosenniemeläistä voi äänestää 18.7.2016 saakka. Kunnantalon aulassa on lisäksi erillinen nurkkaus, jossa voi käyttää tietokonetta ja tulostinta.
 

Kun lehdet on luettu, voitkin astua kirjastosalin puolelle, entiseen valtuustosaliin. Heti ovensuusta alkaa lastenosasto, jossa on kuvakirjoja, lasten ja nuorten romaaneja, sarjakuvia sekä tietokirjoja eri aloilta. Fantasia- ja tieteiskirjat ovat peräseinällä aikuisten fantasiakirjojen vierestä. Lasten osastolla on myös dvd-elokuvia sadepäivien varalle ja äänikirjoja vaikkapa loman automatkoille.
 



 
Aikuisten puolelta löytyvät heti kesän uusimmat ja kuumimmat kirjat niille varatusta hyllyköstä. Ja tietysti on tutkittava ne muiden lainaajien vasta lukemat kirjat palautuskärrystä. Dekkareista on hyvät valikoimat niin kotimaisten kuin ulkomaisten kirjoittajien tekeminä. Romaanien joukosta on erikseen laitettu esille eräkirjat ja sotakirjat. Isotekstisiä kirjojakin on jonkin verran.


Tietokirjallisuudesta on kirjastoon valikoitu jonkin verran entisen kirjaston kirjoista, mutta suuri osa on uusia kirjoja. Äänikirjojen suosio kasvaa koko ajan ja niitä kuten elokuviakin on myös aikuisten puolella saatavilla.


Kirjasto on avoinna koko kesän


Kirjaston aukioloajat ovat vanhat tutut. Alkuviikosta maanantaina ja tiistaina kirjasto on avoinna iltapäivisin klo 13 – 19, keskiviikkoisin klo 13 – 17 ja loppuviikosta torstaisin ja perjantaisin aamusta alkaen klo 9.00 – 15. Lehtiä voi lukea myös kunnanviraston aukioloaikoina, maanantaista torstaihin klo 8.00 – 16.00 ja perjantaina 8.00 – 14.45. Lehtien lainaaminen onnistuu vain kirjaston aukioloaikoina. Kirjasto on avoinna silloinkin, kun kunnanvirasto on kiinni heinäkuun kolme viimeistä viikkoa 11.7. – 31.7.2016.
 
 
 

Pelkosenniemen kirjaston ankea talvi on ohi. Huonon sisäilman pilaama vanha kirjasto toimii nyt kirjavarastona. Sieltä haetaan asiakkaiden tarvitsemia kirjoja kerran viikossa, keskiviikkoisin. Kirjat puhdistetaan ennen lainausta. Myös Lapin kirjastojen hyvin toimiva kirjavarausjärjestelmä takaa kirjojen saatavuuden. Kirjoja toimitetaan niin Sompion kirjaston muista toimipisteistä, Sodankylästä ja Savukoskelta, kuin muualtakin Lapista.

 
Kirjastosta löytyy tietysti myös työntekijä lainaustiskin jommaltakummalta puolen. Hän opastaa ja auttaa mielellään kirjojen ja muun kirjastoaineiston varaamisessa, etsimisessä ja muissa kirjastoon liittyvässä asioissa. Lainaustiskiltä voit napata myös Kirjasto-lehden ilmaiseksi iltalukemiseksi.
 
Terveisin Kaisu

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Myöhästyneet terveiset täältä Poikkijoelta, Paavalinpolulta!

Olipas vaikeuksia päästä kirjoittamaan ja kertomaan kuulumisia. Tekniikka on sellaista! Onneksi meillä kirjaston Elisa!😁 Elisan luona kävin tämän tabletin kanssa ja lopulta ongelma ratkesi! Jippiii!

Tulipa vain mieleeni, jos kirjastoa ei olisi tai se olisi tuolla tunturin suunnalla yli 20 kilometrin päässä, miten sitten olisin toiminut. En olisi lähtenyt ajamaan yhteensä yli 40 kilometrin taivalta. Samalla reissulla vein kirjaston kirjoja takaisin ja lainasinkin kaksi. Nyt luen Salla Simukan trilogiaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, entisiin lapsuuden ja nuoruuden maisemiin.

Kunnan päättäjien tulisi suunnitelmia tehdessään muistaa, että Pelkosenniemen asukkaista yli 300 on ns. seniorikansalaisia, joista suuri osa on aktiivisia erilaisten hyvinvointipalvelujen käyttäjiä. Käymme kirjastossa, eri liikunta- ja kulttuuritapahtumissa jne. Kuinkahan moni meistä asuu Pyhätunturin suunnalla? Suunnitelmia tehtäessä myös meitä tulee kuulla!

Mutta sitten muutakin: Viime lauantai oli taas alkukesän juhlapäivä, kun saatiin perunat maahan ja nauris kylvettyä.


Tervon Olavi ajoi traktoria ja tekipä suorat penkit. Perunoita istutti Pelkosen veljekset, Erkki ja Juhani. Perunapenkin viereen Juhani kylvi kaskinaurista. Toivottavasti tämä kesä on parempi kuin viime vuonna. Silloin saatiin hyvin perunaa, mutta naurismaa oli koko kesän kuin riisipelto.

Terveisin Kirsti

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Valkosipulien aikaan



    Kevät tulee Lappiin aina vauhdilla. Silmut poksahtelevat auki melkein silmissä. Tänä keväänä meno on ollut entistä hurjempaa. Maa ei ole routinut syvältä, niinpä mustaherukatkin aukoivat silmujaan, vaikka alimmat oksat olivat vielä lumen alla. Siinä on puutarhurilla kiirettä pitänyt, että on pysynyt mukana. Lämpimän toukokuun jälkeen on kesän tulo ottanut takapakkia. Mutta toukotyöt ovat silti jatkuneet. Yksi maahan istutettavista on valkosipuli, joka sopeutuu hyvin tänne meidän korkeudelle.




    Olen kasvattanut valkosipulia Suvannossa jo 22 vuotta. Ensimmäiset siemeniksi hankkimani valkosipulin kynnet olivat vanhaa itäsuomalaista lajiketta. Joka vuosi olen valinnut suurimmat ja komeimmat valkosipulit siemensipuleiksi. Kesät ovat erilaisia, niin on satokin, mutta valkosipulit ovat kasvaneet yleensä hyvin. Viime kesän kylmyys ja sateisuuskaan eivät haitanneet, sillä valkosipuli ei helteitä kaipaa.

    Valkosipulit tarvitsevat ennen istutusta kylmäkäsittelyn, 6-8 viikkoa jääkaappilämpötilassa. Meillä ne - jo syksyllä pellolta valikoitujen sipulien muhkeimmat kynnet - ovat tuon ajan viettäneet kannettomassa astiassa porstuan lattialla. 

Aikakauslehdet taittuvat hyvin poteiksi miehen 20 vuotta sitten askartelemalla "pottikoneella".
    Toukokuun alussa valmistin paperista potit, joihin istutin kynnet turve-hiekka -seokseen ja vein kylmän kuistin ikkunalaudalle juuria kasvattamaan. 




    Kolme neljä viikkoa riittää hyvin esikasvatusajaksi; olenpa joskus istuttanut ne suoraan maahankin, kun en ole muilta töiltä ennättänyt potteja värkkäämään. Esikasvatus lisää kuitenkin kasvuaikaa ja näkyy sipulien koossa.


Siitä se alkaa...
    Valkosipulit tarvitsevat vahvan maan. Lannoitan maan kanankakalla ja istutan taimet yleensä noin kymmenen senttiä syvän ja leveän vaon pohjalle, jonka olen ensin täyttänyt kompostilla ja kastellut hyvin. 



    Tänä vuonna istutussää ei ollut parhaita mahdollisia. Lämpöä oli alle kymmenen astetta ja rakeita tuli aina välillä taivaan täydeltä. Villapuserokin oli tarpeen istuttajalle tuulen riehuessa puuskissa melkein myrskylukemissa. Mutta siellä ne nyt ovat, muhimassa kompostissa. Vielä kun saisi ruohokatteen maalle, niin kesä saa tulla ja tehdä tehtävänsä.




Kesäterveisin Kaisu Suvannosta